Tänään Nea tulee! Se oli tän
päivän ajatus. Aamulla hain meidän uuden asunnon avaimet toimistolta. Se toimisto sijaitsee aika lähellä rantaa,
niin eikös siellä ollu vesivahinko, kun vesi oli tulvinu katutasosta sisälle.
Lattiat eli ihan mutaset, eikä mitkään laitteet toiminu. Sain siis avaimet vaan
ovenpielestä ja jatkoin matkaa. Nappasin kotoo pienen repun mukaan, jossa oli
ruokaa ja espanjan kirjat. Pakkohan se oli heti lähtee kattoo, että miltä se
uus kämppä oikeesti näyttää. Onneks se oli sitä mitä odotin, enkä sit edes
malttanu lukee tai tehä muutakaan hyödyllistä, vaan istuin parvekkeella
kattelemassa maisemia.
Sit lähin lentokentälle oottaan,
että Nean lento laskeutuis. Oli virhe mennä sinne yhtään aikasemmin, koska se
oli 1,5 tuntua myöhässä. Oottelin sielä siis reilut kaks tuntia. No joka
tapauksessa löydettiin toisemme siellä porteilla ja kiiruhdettiin junaan. Nyt
ymmärrän, miks tosi monet täälä käyttää junaa lentokentälle matkustamiseen. Se
asema on meinaan tosi hyvällä paikkaa ja sinne on niin yksinkertasta mennä.
Juna-asemalta oli n. 400 metriä
uudelle asunnolle, joten saatiin tavarat tuotua ihan hyvin. Neakin tais kyllä
heti alkuunsa olla tyytyväinen tähän kämppään! Kun saatiin tavarat sisälle,
niin odoteltiin meidän äitin tätiä, kuka oli luvannu auttaa mun muutossa.
Saatiin sit tästä Torreblancasta kyyti Los Bolichesiin ja hilattiin mun tavarat
4. kerroksesta alas. Päästiin vielä autolla kauppaankin, kun olin tyhjentäny
koko jääkaapin ennen Nean saapumista. Sieltä mukaan tarttu sit 4 kassillista
ruokaa, 2 pullopaketillista vettä ja 5 kilon perunapussi. Niissäkin oli jo kantamista, mut saatiin kyl
yhessä sit kannettua meidän kaikki tavarat toiseen kerrokseen. Nyt on sentään
hissi ja autollakin pääsee ihan lähelle!
Kello oli jo aika paljon siinä vaiheessa, mutta päätettiin sit lähtee käveleen Reflaan, jonne oli joku reilu 3 kilometriä. Oli meinaan pikkasen nälkä ja olihan siellä sit wifikin. Takasin pääsiin 11 maissa, mutta eihän me maltettu mennä nukkuun, kun oli kuukauden verran asiaa puhuttavana.
Kello oli jo aika paljon siinä vaiheessa, mutta päätettiin sit lähtee käveleen Reflaan, jonne oli joku reilu 3 kilometriä. Oli meinaan pikkasen nälkä ja olihan siellä sit wifikin. Takasin pääsiin 11 maissa, mutta eihän me maltettu mennä nukkuun, kun oli kuukauden verran asiaa puhuttavana.
| Pikkumatkalaukun tuliaiset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti